Päivi Andersson

Jyväskylän Halssila – Tuohimutka

Halssilan länsipuolella sijaitsevan Tuohimutkan asutus alkoi rakentua 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Aittovuoren rinteille ja Vaajakoskentieltä erkaantuneiden Tuohitien ja Lehvätien varsille. 1940- ja 1950-luvulla kallioiseen maastoon syntyi jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue, joka luonnehtii nykyistäkin Tuohimutkaa. 1900-luvun jälkipuolella alueelle on rakennettu yksittäisiä uusia omakotitaloja.

Tuohimutka-nimitys tarkoitti aluksi alueen ensimmäisiin asukkaisiin lukeutuvan Tuohisen perheen omistamaa taloa. Kun alue vuonna 1941 liitettiin kaupunkiin, alettiin koko asuntoaluetta kutsua Tuohimutkaksi. Tuohimutkan maat omisti ennen kuntaliitosta Serlachius-osakeyhtiö, joka vuokrasi tontteja asuintalojaan rakentaville tehtaan työläisille. Keskellä Tuohimutkaa on säilynyt muutama 1920-luvun omakotitalo. Niiden vehreät puutarhat ovat tärkeä osa alueen puutarhaperinnettä.

Tourulan 1910- ja 1920-luvulla rakennettu kansakoulu pihoineen ja pihaa ympäröivine koivurivistöineen oli osa vanhaa Tuohimutkaa. Ennen Aholaidan kerrostalojen rakentamista olivat koululaiset halutessaan saaneet käyttöönsä viljelypalstan Vaajakoskentien toiselta puolen. Koulu antoi palstoja varten siemenet ja myös auttoi juuresten viljelyssä. Näistä palstoista tuli myöhemmin yleisiä kaupunkilaisten vuokraamia viljelypalstoja.

Vuoden 1947 maanlunastuslain ja maanhankintalain perusteella Tuohimutkaan syntyneen tyyppitaloalueen tontit olivat väljiä, joten niihin sopi hyvin perunamaita ja muita viljelmiä. Talousrakennukset rakennettiin yhtenäisen rakennussuunnitelman mukaisesti tontin perälle ja päärakennukset sijoittuivat kadun suuntaisesti jonoihin ja rinteeseen lomittain.

Toisen maailmansodan loputtua rintamamiehet, sotainvalidit ja sotalesket perheineen muuttivat alueen tyyppitaloihin, joista monet oli suunnitellut rakennusmestari Veikko Lennes. Näitä taloja on Latva-, Lehvä-, Tuohi- ja Runkotiellä. Tuohitielle rakennettiin lisäksi 1960-luvulla yhtenäinen asuntotyyppitalojen kortteli.

Suurten perheiden asuminen muokkasi pihaympäristöjä. Asuinalueen leikkipaikkoina toimivat Aittorinteen kalliot, Tuohitien ohi virtaava puro sekä metsiköt talojen välissä. Vuoden 1950 asemakaavan mukaan alueelle suunniteltiin paljon myös puistoalueita, joista Tuohimutka-tien varrella oleva hiljattain uudistettu leikkikenttä on hyvä esimerkki.

Lähteet

Halssilan länsipuolella sijaitsevan Tuohimutkan asutus alkoi rakentua 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Aittovuoren rinteille ja Vaajakoskentieltä erkaantuneiden Tuohitien ja Lehvätien varsille. 1940- ja 1950-luvulla kallioiseen maastoon syntyi jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue, joka luonnehtii nykyistäkin Tuohimutkaa. 1900-luvun jälkipuolella alueelle on rakennettu yksittäisiä uusia omakotitaloja.

Tuohimutka-nimitys tarkoitti aluksi alueen ensimmäisiin asukkaisiin lukeutuvan Tuohisen perheen omistamaa taloa. Kun alue vuonna 1941 liitettiin kaupunkiin, alettiin koko asuntoaluetta kutsua Tuohimutkaksi. Tuohimutkan maat omisti ennen kuntaliitosta Serlachius-osakeyhtiö, joka vuokrasi tontteja asuintalojaan rakentaville tehtaan työläisille. Keskellä Tuohimutkaa on säilynyt muutama 1920-luvun omakotitalo. Niiden vehreät puutarhat ovat tärkeä osa alueen puutarhaperinnettä.

Tourulan 1910- ja 1920-luvulla rakennettu kansakoulu pihoineen ja pihaa ympäröivine koivurivistöineen oli osa vanhaa Tuohimutkaa. Ennen Aholaidan kerrostalojen rakentamista olivat koululaiset halutessaan saaneet käyttöönsä viljelypalstan Vaajakoskentien toiselta puolen. Koulu antoi palstoja varten siemenet ja myös auttoi juuresten viljelyssä. Näistä palstoista tuli myöhemmin yleisiä kaupunkilaisten vuokraamia viljelypalstoja.

Vuoden 1947 maanlunastuslain ja maanhankintalain perusteella Tuohimutkaan syntyneen tyyppitaloalueen tontit olivat väljiä, joten niihin sopi hyvin perunamaita ja muita viljelmiä. Talousrakennukset rakennettiin yhtenäisen rakennussuunnitelman mukaisesti tontin perälle ja päärakennukset sijoittuivat kadun suuntaisesti jonoihin ja rinteeseen lomittain.

Toisen maailmansodan loputtua rintamamiehet, sotainvalidit ja sotalesket perheineen muuttivat alueen tyyppitaloihin, joista monet oli suunnitellut rakennusmestari Veikko Lennes. Näitä taloja on Latva-, Lehvä-, Tuohi- ja Runkotiellä. Tuohitielle rakennettiin lisäksi 1960-luvulla yhtenäinen asuntotyyppitalojen kortteli.

Suurten perheiden asuminen muokkasi pihaympäristöjä. Asuinalueen leikkipaikkoina toimivat Aittorinteen kalliot, Tuohitien ohi virtaava puro sekä metsiköt talojen välissä. Vuoden 1950 asemakaavan mukaan alueelle suunniteltiin paljon myös puistoalueita, joista Tuohimutka-tien varrella oleva hiljattain uudistettu leikkikenttä on hyvä esimerkki.

Lähteet